Korona lasten silmin

Olimme viikonloppuna koko perheen voimin metsäretkellä luonnonsuojelualueella. Kiivettyämme pienen mäen päälle huomasimme parinkymmenen metrin päässä samaa paikkaa lähestyvän miehen, jolle seitsenvuotias poikamme välittömästi huusi kuuluvalla äänellä: “Turvaväli!” Aikamoista.

Olen moneen otteeseen miettinyt, miten tämä korona-aika näyttäytyy lapsille nyt ja kuinka he muistavat sen myöhemmin. Omat lapset tuntuvat hämmentävän hyvin käsittävän, mistä on kyse. Tai siltä se ainakin ulospäin vaikuttaa. Etenkin eskarilaiset suhtautuvat rajoituksiin kypsästi ja kyselevät optimistisesti, voitaisiinko sopia leikkitreffit meille tai teille sitten kun tämä korona on ohi. Lapseni olivat yksimielisesti sitä mieltä, että kun rajoituksia aletaan purkaa, mennään ekana uimahalliin. Esikoinen totesi fiksusti, ettei kannata mennä heti ensimmäisenä päivänä, koska siellä on varmasti liikaa muita ihmisiä. Jos ennenkin vieraisiin ihmisiin suhtauduttiin varauksella, niin nyt heistä on tullut suorastaan vihollisia.

“Mamma varo, tuolta tulee joku! “ “Ei mennä sinne, siellä on liikaa ihmisiä.”

“Ei onnistu, koska korona.” En uskalla edes arvailla, kuinka monta kertaa olen joutunut tämän vastauksen antamaan lapsille. Alkuun he kyselivät lähes päivittäin HopLopin, uimahallin, yökyläilyn, leikkitreffien ja kaiken muun perustekemisen perään, vähitellen pyynnöt vaimenivat. Kahta vanhinta tilanne hetken harmitti, mutta lapset ovat sopeutuvaisia enkä usko heitä tämä koti- ja perhekeskeinen olemisen juuri vaivaavan. Eniten lapset ikävöivät kavereitaan. En ole hetkeen nähnyt tytärtäni yhtä onnellisen näköisenä kuin parhaan ystävän kanssa käydyn 10 minuutin puhelinkeskustelun jälkeen. Vaikka sisarusten kesken tulee jatkuvasti myös riitoja, on karanteenioloissa aivan mieletön etu, kun leikkikavereita löytyy omasta takaa. En edes usko, että lapset muistavat myöhemmin korona-ajan tylsänä tai ikävänä. Monilla lapsilla voi olla jopa päin vastoin, kun tilanteen sanelemana perheaikaa on tavallista enemmän ja vanhemmat ovat saatavilla lähes koko ajan.

Kaikilla kotona ei ole turvallista.

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan väkivaltaan liittyvä avun hakeminen on lisääntynyt avopalveluissa 44 prosentilla ja eropalveluihin yhteyttä ottavien määrä on kasvanut peräti 60 prosentilla maalis-huhtikuussa verrattuna viime vuoden vastaavaan ajankohtaan. Myös A-klinikkasäätiön Päihdelinkin ja Nuortenlinkin neuvontapalveluissa koronatilanne on alkanut näkyä. Vanhempien juominen ja muu päihteiden käyttö näyttäytyy lapsille ja nuorille usein väkivaltana. Koti ei olekaan se turvallinen paikka vaan kaikkea muuta.

Koronan vuoksi Suomen hallitus päätti sulkea koulut maaliskuun puolivälissä. Samalla monelta lapselta ja nuorelta katosi turvapaikka. Kunnalliset yleisötilat on suljettu ja julkisilla paikoilla oleilua tulisi välttää, joten vaihtoehtoja ei juuri jää jäljelle. Huhtikuisessa lumisateessakaan ei määrättömän pitkään jaksa kävellä. Kun yhtälöön vielä lisätään maailmalta kantautuneet alustavat tutkimustulokset lasten huonosta tartuttavuudesta, en näe mitään syytä, miksi koulut pitäisi pitää suljettuina. Kuukausien karanteenin aiheuttamia seurauksia lapsiperheissä maksetaan pitkään, kun huostaanotot, erot ja traumat lisääntyvät. Uhrataanko yleisillä rajoituksilla nuori polvi, jotta voidaan pitää vanhempi väestö muutaman vuoden pidempään elossa?

“Kun vanhemmat voivat hyvin, myös lapset voivat hyvin.”

Hyvinvointi ja mielen tasapaino alkaa meistä itsestämme. Ensin pitää hoitaa omat asiat kuntoon, vasta sitten voi huolehtia toisista. Vanhemmat eivät voi elää vain lasten ehdoilla, ei etenkään karanteenioloissa. Jos pään sisällä alkaa olla liian kovat kierrokset, on ulkoilu paikallaan. Pienikin lapsi ymmärtää vanhemman joskus tarvitsevan omaa aikaa, lapsille on vain asetettava rajat. Meillä on tätä varten brändätty “lekstund” eli leikkituokio. Tuolloin lapset menevät lastenhuoneisiin ennalta sovituksi ajaksi leikkimään omia leikkejään. Olohuoneessa ei saa pyöriä. Vaikka lapset poukkuroisivat vastaan, ovat selkeät rajat heille itselleen hyväksi. Lapset eivät voi alkaa ohjailla perheen arkea tai kohta on Supernannylle töitä liiankin kanssa.

Aikuisena näkee lasta paremmin koronarajoitusten vaikutuksen jokapäiväiseen elämään. Monelle esim. vappu varmasti tänä vuonna käytännössä katoaa. Me otimme eilen koeponnistuksen ilmapalloihin ja lapset olivat aivan fiiliksissä. Aikuisena sitä helposti unohtaa pienistä asioista iloitsemisen. Juuri tästä syystä meidän pitää turvata lasten lapsuus - jotta jokaisella pienellä olisi mahdollisuus leikkiä ilmapalloilla ja syödä munkkia turvallisessa ympäristössä.